torstaina, kesäkuuta 29, 2006

rockkonsertti

Vedin metrossa pullon viskiä pohjalle, juttelin odotellessa amerikkalaisten tosifanien kaa, ja olin sen jälkeen pari tuntia puristuksissa vellovassa, moshaavassa ihmismassassa. Vau. Olin täydellisen läpimärkä hiestä, ne soitti kaikki mitä pitikin ja rummut oli miksattu just oikein!

--

Vapauden tunne on valtava, kun ei ole lainkaan mahdollisuutta päättää omasta fyysisestä sijainnistaan, vaan joutuu tyytymään millilleen siihen mitä tuhannet ihmiset ympärilläsi päättävät tehdä. Sitä tunnetta olinkin kaivannut omaan elämääni: hikistä lihamerta ympärilläni tekemässä päätöksiä puolestani.

I knew the pieces fit!

Aah. Kiitos Jeesus.

keskiviikkona, kesäkuuta 28, 2006

Reflection

  • liput - check
  • arvoesineet hylätty - check
  • taskupullo - check
  • kamera - en tarvi
  • bussilippu - check
  • rahaa kiertuepaitaan - check
  • hyvä meininki - check
  • rockseuraa - anyone? Antti?

Jee!

Kaksi kulttuuria

Olin eilen Hôtel de villen aukiolla elokuvissa. Bellevillen kolmoset tähtikirkkaan taivaan alla historiallisella paikalla mukavilla rantatuoleilla oli upea kokemus. Elokuva sopi tilanteeseen kuin nenä päähän, ja kaikki toimi loistavasti. Noin elokuvan puoleenväliin asti. Ranskalaiset perkeleet näet menivät ja voittivat jonkun pallopelin jossain turnauksessa ja siitäkös ne paikalliset repesivät.

Olipa varsin mukavaa yrittää keskittyä elokuvaan, kun puoli Pariisia innostui ajamaan pillurallia siinä ympärillä ja soittamaan torvia ja pillejä ja huutamaan ilman paitaa ja juoksemaan lippujen kanssa ja olemaan ihan vitun idiootteja. Vihaan jalkapalloa.

Olisipa joku niistä trikoloriin kääriytyneistä imbesilleistä edes jäänyt auton alle.

tiistaina, kesäkuuta 27, 2006

Rokataan taas!

Huomenna olisi sitten ohjelmassa rokkikonsertti. Olin viimeksi vastaavanlaisessa tapahtumassa vuonna 2000 kun The Smashing Pumpkins kävi jäähyväiskiertueellaan Helsingissä. Miten sellaisissa tilaisuuksissa käyttäydyttiinkään? Onko joku käynyt le Zenithissä? Pitääkö sinne mennä tunteja aikaisemmin kärkkymään hyviä paikkoja? Miten aloittelen? Pääseekö siellä vessaan? Onko siellä narikkaa? Jos ostaa kiertuepaidan, pitääkö se heti laittaa päälle?

Onpa vaikeaa.

maanantaina, kesäkuuta 26, 2006

9. viikonloppu

Juhannus Pariisissa sujui totuttuun tapaan, eli humalassa. Kokkoa tai mitään muutakaan ei valitettavasti saatu palamaan, mutta tunnelma oli silti korkealla.
Perjantain vietimme Champ de Marsin puistossa Eiffel-tornin vieressä. Paikalla oli muitakin, ja tunnelma oli varsin kesäinen. Puiston henkilökunnalla oli tilannetaju paikallaan, ja kastelulaitteet menivät päälle Ranskan joukkueen juuri tehtyä ensimmäisen maalinsa ja ihmisten huutaessa jo valmiiksi.

Juhlamme jatkuivat aina myöhään yöhön asti, jolloin angstinen banlieu-porukka tuli pilaamaan tunnelmaa. Väärinymmärretyt nuoret yrittivät myydä meille huumeita ja hermostuivat kun paljastui että seurueessamme on poliisi. Tuloksena oli pari väsynyttä yritystä aloittaa tappelu ja varastettu käsilaukku. Kadonneet passi, rahat ja avaimet vituttavat minuakin, vaikka omat tavarani pysyivätkin turvassa roskapussin näköisessä laukussani keskellä nurmikkoa vartioimattomana.

Lauantaina vaivauduimme tosiaan Sceauxiin, siellä tarkemmin ottaen Château de Sceauxin puistoon. Puisto oli kaunis, ilma kuuma ja tarjoilut mahtavia. Puistoa vahtivat naurettavan oloiset vartijat, jotka kulkivat perä kanaa selkä suorana hyrisevillä sähköskoottereillaan seurueelta toiselle kertoen ystävällisesti, että alkoholin nauttiminen puiston alueella on kielletty. Yllättäen jouduimme sammuttamaan myös grillimme. Hätä keinot keksii, ja kannoimmekin grillin puiston ulkopuolelle tienpenkkaan siksi aikaa kun valmistimme merguezit, herkkusienet ja maissintähkät ja nautiskelimme väkijuomia.

Puisto sulkeutui kymmeneltä, mutta onnistuimme hämäämään vartijoita ja viipymään vielä sen aikaa, että pääsimme uimaan suihkulähteeseen (wikipedia-artikkelin kuvasta noin 100 metriä rakennuksesta pois päin). Vanhasta kokemuksesta aidan yli päästiin tällä kertaa varsin sujuvasti.

torstaina, kesäkuuta 22, 2006

Musiikkijuhlat Paraisilla

Eilen oli Ranskassa Fête de la musique, joka vastannee taiteiden yötä Suomessa. Toisin sanoen joka kadunkulma oli täynnä sekalaisia viheltelijöitä ja torveen puhaltajia, ja tavallinen kansa veti viinaa kadulla. Sopivasti ainoa sadepäivä pariin viikkoon osui juuri eiliselle, eikä minun siten tarvinnut nauttia tapahtumasta kuin kursorisesti.

Kävelimme ystäväni kanssa Bastillesta Louvrelle, ja se riitti. Pakko mainita, että näimme kuin näimmekin Mel C:n (kaikille niille jotka nyt miettivät kuka on Mel C, niin se on se sporttinen Spice Girl 90-luvulta joka ei tajunnut lopettaa ajoissa), joka esiintyi Bastillen aukiolla. Yritimme ohittaa väkivaltaista ihmismassaa joka oli fanittamassa kyseistä artistia, ja satuimme livahtamaan lavan takaa juuri kun supertähtösemme poistui lavalta. Ei ollut kummoinen näky. Niin ja vikan biisin (Tais olla "I turn to you", huolestuttavaa että tiedän) jälkeen Mel sanoi tuhansille faneilleen: “Je t’aime!” (kuvittele tähän ignorantti hölmön kuuloinen lausuminen)

Episodi oli sen verran vaikuttava, että muuta en nyt muistakaan. Ai niin, söin ehkä parhaan falafelvoileivän ever. Siinä oli munakoisoa ja hummusta ja tahinia ja kasviksia ja kastikkeita. Falafel-kioskien lisäksi Marais on täynnä homobaareja, ergo myös homoja. Eilen ne kaikki tanssivat villin seksikkäästi kadulla ja tunsin oloni vaivautuneeksi.

Vaikka idea tuollaisesta kansanjuhlasta on mielestäni hyvä, en voi ymmärtää ihmisten tarvetta kauheaan meteliin. Miksei musiikkia voisi soittaa hiljaa? Illansuussa yritimme etsiä viihtyisää terassia yhdelle oluelle, mutta sen lisäksi että paikat olivat tupaten täynnä, oli joka baarin liepeille pesiytynyt vähintään yksi alemman tason rokkibändi. Musiikin ystävänä en voi sietää melusaastetta, joten poistuin paikalta.

Muuten ei mitään uutta. Lauantaina viettänemme juhannusta Sceauxin puistossa Pariisin eteläpuolella ja yritämme saada risteilymiehistöä taas kasaan.

tiistaina, kesäkuuta 20, 2006

Tyhjänpäiväistä itsetutkiskelua

Selailin aikaisempia postauksiani ja hämmästyin huomatessani ikävän tosiasian: bloginihan on täynnä imelää hehkutusta! Postaus postauksen perään hienoja hetkiä, herkullisia piknikkejä ja vaikuttavia kokemuksia. Olen selvästikin menettämässä entisen asenteeni elämään. Missä on sarkasmi ja kvasihauskat huomautukset? Missä ivallisuus kaikkea ympäröivää kohtaan? Kirjoituksistani on tullut kritiikitöntä onnellisuuden korostusta, mikä on vastoin kaikkea sitä mitä olen pitänyt elämässä arvokkaana.

Voi olla etten vain ole onnistunut suoltamaan aitoa sisintäni tänne Internettiin, ja että todellisuudessa vihaan edelleen kaikkea aivan kuten ennenkin. Mutta en voi silti poissulkea mahdollisuutta että olisin muuttunut. Se olisi hämmentävää. Nyt se ei vaikuta pahasti, koska ympäristö on muutenkin erilainen kuin normaalisti, jolloin omaa muutosta ei voi peilata mihinkään pysyvään, mutta entä palatessani Suomeen? Mitä käy elämälleni, joka aikaisemmin on ollut käytännössä yhtä isoa katkeraa avautumista? Joudunko Suomessakin sitten olemaan elossa?

Nooh, ehtinen vielä katkeroitua uudestaan.

Ruoka- ja tunnelmakuvaus

Olen huomannut, että parhaista kokemuksista on vaikeinta kirjoittaa. Jos vituttaa tai on sattunut jotain kommelluksia, on yksinkertaista suoltaa ne tekstiksi sen kummemmin miettimättä. Parhaimmillaan tapahtumia voi hieman värittää saaden ne kuulostamaan mielenkiintoisemmilta tai miellyttävämmiltä kuin ne todellisuudessa olivatkaan.

Mutta entä kun ei ole mitään väritettettävää? Kun on viettänyt neljä päivää juuri niinkuin oli tarkoituskin, eikä edes keksisi mitään mikä kuulostaisi paremmalta. En tahtoisi edes yrittää kertoa reissustani, koska pelkään etten osaa kuvailla tapahtumia niiden vaatimalla arvokkuudella. Lisäksi minulla on vielä tänäänkin, tiistaina, hieman heikko olo auringon, alkoholin ja hyvän seuran yliannostuksen jälkeen.

En siis aio kertoa matkasta yksityiskohtaisemmin, mutta kuvitelepa tämä : Sunnuntaiaamupäivä, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, lämpötila ehkä 33 astetta. Vene parkkiin metsän reunaan, iso kulhollinen kylmää kesäistä boolia kannelle. Manu Chao soimaan ja puhallettava krokotiili jokeen drinkkitelineeksi. Tunne siitä, ettei tarvitse olla menossa minnekään, ettei tiedossa ole pitkään aikaan mitään muuta kuin lisää boolia ja lounaaksi uunikampelaa, täytettyjä herkkusieniä ja maailman parasta risottoa (parmesaanijuustoa päälle).

Sen jälkeen tämä: Perjantai-ilta. Vene parkissa pellon laidassa. Koko päivä uitu Saônessa ja maattu laivan kannella, iho kuumottaa vielä. Yksi sekoittaa drinkkejä, kaksi sytyttää grilliä pellon reunassa, loput joko valmistelevat illallista tai pysyvät hengessä mukana. Sitten tavarat kainaloon ja pellolle. Mukana broileria, tulisia merguezeja, kasvisvartaita, jonkinlaista maapähkinäkastiketta(?), punaviiniä, pastista (jäitä myös), olutta, yksi kynttilä. Aurinko laskee ja ilta pimenee, mutta täysikuu valaisee riittävästi jotta näkee täyttää lasit, juosta heinäpaalien seassa, jutella, täyttää lasit, nostaa malja itsellemme, käydä laittamassa Olavi Virtaa kovemmalle, nautiskella.

Lopuksi kuvittele vielä se olo, mikä syntyy kun herää leppoisaan krapulaan janoisena, auringon tulikuumentamassa hytissä, nousee, ottaa noin kuusi askelta ja loikkaa viileään veteen vain noustakseen suoraan ahkerampien ja aikaisemmin heränneiden kattamaan aamiaispöytään. Erilaisia leipiä, kolmen minuutin munia, tuoremehua, kahvia, eilisen päivän grillimättöä patongin välissä, unisia ystäviä nousemassa vuorostaan joesta aamiaiselle.

Kiitos kaikille osallistujille, ensi kesänä nähdään taas.

torstaina, kesäkuuta 15, 2006

La croisière s'amuse!

Loppuviikon vietän tällaisella:



Säätiedotus lupaa ukkoskuuroja, mutta jos luoja suo, paistanee aurinkokin välillä. Miehistömme koostuu sekalaisesta yhdeksän hengen ranskalais-suomalais-slovakialaisryhmästä, ja luvassa on toivottavasti grillausta, uimista, nuotioiltoja, juopottelua, ruorijuopottelua, kanaaleissa säätämistä, uimista ja maltillista alkoholinkäyttöä. Ajattelin myös lopettaa nenänvalkaisuviikkoni tähän. Niin ja mainitsinko jo grillauksen?

Enää puoli tuntia töissä, ja sitten nokka kohti Dijonia. Jee!

keskiviikkona, kesäkuuta 14, 2006

Seitsemäs viikonloppu

Ärsyttävää kun työkoneeni ei tunnista muistikortinlukijaani. Muuten postaisin valokuvia useammin. Niiden avulla viikonlopusta kertominenkin olisi helpompaa, sillä perjantain ja sunnuntain välissä näin paljon kaunista ja mieleenpainuvaa.

Perjantaina olimme Île de la Citéssä viettämässä iltaa tulevan risteilyporukan kanssa. Paikka on siis se saari Seinen keskellä, missä on Notre Dame. Saaren länsikärjessä on kiilamainen kivitasanne melkein veden ääressä, josta näkee loistavasti joelle ja sen ympäristöön. Aurinko lämmitti kivitasanteen käytännössä kuumaksi ja iltaan mennessä se oli täynnä hyväntuulisia ihmisryhmiä eväineen, kitaroineen ja muuta. Loppuillasta yhden porukan mekkalointiin yhtyivät muutkin, ja puolen yön maissa yhteislaulustandardi Wonderwall kuului varmaan riemukaarelle asti. Tarkoituksenamme oli siis sopia risteilyn ruokajärjestelyistä ja muusta käytäntöön liittyvästä, mutta seuraavana päivänä ainoa mieleen jäänyt pointti oli se, että miehistömme vaikuttaisi tulevan hyvin toimeen keskenään.
[tähän kuva auringosta laskemassa Pont des Artsin taakse]

Lauantaina oli helvetillinen helle. Menimme Vincennesiin (hieman Pariisin itäpuolella) ja siellä Parc Floraliin. Kauniihkossa puistossa keskinkertainenkin live-jazz-bändi sopii hyvin tunnelmaan, kunhan pysyy tarpeeksi kaukana ja keskittyy enemmän sieni- ja sillisalaattiin, blineihin ja kylmähköön valkoviiniin. Valitettavasti täällä päin ihmisten oma turvallisuus menee viihtyvyyden edelle, ja puistot suljetaan säästä riippumatta puoli kahdeksalta.
[tähän sopisi kuva joko eväistä tai sitten panoraamakuva puistosta ja sen leppoisista asiakkaista. Valitettavasti en tainnut ottaa yhtään kuvaa]

Sunnuntaina pääsin viimein matkustamaan! Pakkauduimme aamusella ystävämme Saabiin ja otimme suunnan kohti Normandiaa. Ennakkokäsityksestäni poiketen ranskalainen moottoritie veti varsin mukavasti, ja keskinopeudella 150km/h saavuimmekin varsin pian Honfleuriin. En muista minkä takia menimme juuri sinne, mutta kyseessä oli varsin kaunis rantakaupunki. Söimme eväitä satamassa ja juttelimme pummille jolla oli söpö koira. Honfleurista suuntasimme länteen rannikkoa pitkin, määränpäänä Arromanches, jossa piti olla jotain maihinnousuun liittyvää materiaalia. Matkalla pysähdyimme ensin uimarannalle (Atlantti oli yllättävän lämmin. En silti uinut) ja toisen kerran autiolle rannalle, jonka keskeltä löytyi saksalaisten bunkkeri. Arromanchesissa oli vaikuttavia betonirakennelmia ja museo, joka oli tosin jo suljettu. Söimme pitsaa ilta-auringossa (kokonaisia katkarapuja, mm) ja lähdimme ajamaan takaisin Pariisiin. Kuuma kesäyö on aina vaikuttava, varsinkin jos sen pääsee viettämään liikenneruuhkassa.
[luulen että ainakin yksi kuva vaikuttavista betonirakennelmista onnistui, se tähän]

Historia ei lähtökohtaisesti kiinnosta minua juuri lainkaan, mutta kun tulee mahdollisuus oppia näin "leikin varjolla", käytän tilaisuuden mielelläni hyväksi. Opin myös, että maihinnousun aamuna oli täysikuu ja huono sää. Ajatus siitä, pitkät autiot rannat sekä vaikuttavat betonirakennelmat saivat minut hetkeksi ajattelemaan sotaa, rauhaa, ihmisen pahuutta ja muuta naiivia paskaa. Jos siihen olisi ollut mahdollisuus, olisin viimeistellyt tunnelman kuuntelemalla SOADin Soldier Sidea. Nyyh.

perjantaina, kesäkuuta 09, 2006

Absoluuttinen hyvyys

Nyt olen tehnyt voitavani maailman pelastamiseksi:




No, syyssesongin alkaessa voinen ehkä lahjoittaa euron Punaiselle Ristille.

WTF?

What's wrong with this picture?

Tällä viikolla

Viime aikoina on ollut hellettä. Kesä on kiva ja auringossa kaikki on paremmin. Tällä viikolla olen ostanut paidan, kirjan ja sarjakuva-albumin. Olen viettänyt iltaa ranskankielisessä seurassa ja jopa osallistunut keskusteluun. Olen myös ilmoittautunut ensi viikolla järjestettävälle jokiristeilylle (no, oikeastaan ilmoittauduin jo aikaisemmin, mutta se varmistui tällä viikolla), ja odotan sitä innolla.

Ennen kaikkea olen tällä viikolla huomannut nauttivani elämästäni enemmän kuin uskoin olevan mahdollista, ja todennut, etten haluaisi lähteä kotiin. Tällaistako on olla elossa?

maanantaina, kesäkuuta 05, 2006

Kuudes viikonloppu

Perjantai:
  • Työnjälkeispiknik Jauresissa
  • Kahvi ja calvados kadunvarsikuppilassa
  • Senegalilaisen Ali Boulo Santon konsertti Bastillen lähistöllä

Lauantai:
  • Laiskottelua Luxembourgin puistossa
  • Ranskalaisen kirjakauppiaan synttärit Seinen rannalla

Sunnuntai:
  • Pyöräilyä kanaalin vartta Aulnay-Sous-Boisiin
  • Aurinkoa
  • Intialaista ruokaa intialaiskorttelissa
  • Iltateellä Egyptiläisessä teesalongissa

En ole tänään lainkaan kiinnostunut solmimaan viikonlopun tapahtumista yhtenäistä luettavaa tuotosta, joten listaus riittänee. Mainittakoon kuitenkin, että perjantain konsertti oli loistava ja meillä oli nimet listassa! Lisäksi tämä lauantainen kirjakauppias myy kirjojaan juuri siinä Seinen varrella sellaisesta kojusta, jonka ohi kaikki pariisissa käyneet ovat kävelleet! Niin ja Aulnay-Sous-Boishan kuulostaa tutulta juuri sen takia, että se oli juuri se levottomin lähiö viime syksyn mellakoiden aikaan. En nähnyt valitettavasti poltettuja autoja, mutta yhdet poltetut ostoskärryt kyllä. Olisin ottanut kuvan, mutta väärinymmärretyt maahanmuuttajalähiönuoret pitivät evästaukoa juuri siinä kohdalla, enkä siis uskaltanut.

perjantaina, kesäkuuta 02, 2006

Osallistun meemiin

Minut on kai nyt haastettu.
Elämäni ensimmäinen meemiin osallistuminen vetää vakavaksi. Vaikka lähes kaikkiin asioihin (mm. rock-musiikki, blogit, opiskelu) liittyvä oheiskulttuuri puistattaakin minua, en voi olla yrittämättä parastani.

Ohje: “Kokoa pieni tarina vähintään kolmesta seuraamastasi blogista, ottamalla virke kustakin vähintään ja yksi haastajan blogista ja haasta jokainen lainaamasi blogaaja, paitsi haastajasi.”

Jotta antaisin itsestäni mahdollisimman progressiivisen ja nuorekkaan kuvan, yritin miettiä kuumeisesti tapaa tehdä tämän jotenkin hienon erikoisesti. Kuinka nokkelaa se olisikaan ollut jos olisin siteerannut vaikka linkoa? Entä google-mainoksia? Tai peräti blogilistaa? Voih.

En jaksa enää :

I could not even fit my top 10 coolest powerpoint presentations in it, would I? Sen kanssa menikin useampi tunti, joskin välillä katselin hieman TV:tä (meillä on jo langaton lähiverkko nimeltä Pertti).

Keskittykää runkkaamiseen jatkossa.

Nämä siis Überkuulilta, Lord Boredomilta, Tosikolta ja Peter Parkerilta.

torstaina, kesäkuuta 01, 2006

Metapostaus

Vihaan haamupäivityksiä. Pitänee siis kirjoittaakin jotain, kun kerta menin virittelemään noita alustan asetuksia. Lisäsin myös hassuja huumorilinkkejä tuonne sivupalkkiin.

Sää Pariisissa on ollut paska koko täällä viettämäni ajan. Säätiedotuksen mukaan viikonloppuna voisi helpottaa. Toivotaan näin.