sunnuntaina, elokuuta 20, 2006

Uusi aloitus

En sitten ikinä jaksanut jatkaa päivittämistä kotona. Vaikka elämäni luiskahti varsin mukavasti uusiin uomiinsa ja vaikka olen lähestulkoon pystynyt pitämään Pariisissa keksimäni elämäntavan, ei siitä ole syntynyt mielekkäitä ajatuksia muille kuin itselleni. kynttilä ja vakka ja niin edespäin.

Nyt tilanne saattaa olla muuttumassa, ja perustinkin sitä varten uuden blogin.

Pitäkää peukkuja.

lauantaina, heinäkuuta 15, 2006

Yllättäen elossa

Sen lisäksi että olen muuttanut, olen tällä viikolla käynyt 8 tuntia päivässä töissä, neljä tuntia päivässä venäjän kurssilla, ajanut noin tuhat kilometriä autolla ja tullut viikonlopuksi Joensuuhun. En siis ole vielä kerennyt edes tottua ajatukseen, että olen oikeasti nyt Suomessa. Pariisi tuntuu joltain minne kuvittelen herääväni minä hetkenä hyvänsä.

Ehkä suomalainen rockjuhla auttaa suomettumisessa. Tänään ja huomenna minut voi bongata Linnunlahden festarialueelta. Olen kaatokännissä, kalju ja paidassani lukee: "voting is for rich people".

sunnuntaina, heinäkuuta 09, 2006

Jäähyväiset

Näkemiin Pariisi.
Nähdään pian.

tiistaina, heinäkuuta 04, 2006

Lähdön tunnelmia

Viimeinen viikko menossa Pariisissa. En oikein tiedä miltä tämän kaiken pitäisi tuntua. Toisaalta odotan kotiin pääsyä; uutta asuntoani, työpaikkaa ja kaiken uuden oppimani hyödyntämistä. Toisaalta taas en haluaisi palata arkeen. Elämä on viime aikoina ollut niin oudon viihdyttävää, että pelkään etten voi koskaan enää saavuttaa mitään vastaavaa.

Toivoisin voivani viedä jotain tästä tunteesta takaisin Suomeen, mutta luultavasti se kaikki jää Pariisin ja pariisilaisten kanssa tänne. Regressoituminen takaisin siihen apaattiseen entiseen minääni ei houkuttele, mutta mitä voin tehdä?

Ruvennen käyttämään kovia huumeita, se auttanee.

Viikonlopusta ja maanantaista

Viikonloppuna juhlimme ystäväni syntymäpäiviä Seinen rannalla. Institut Monde Araben edessä viitosessa on eräänlaisia pieniä amfiteattereita, joihin kerääntyy iltaisin sekalaista porukkaa. Päivänsankari oli roudannut paikalle loistavat tarjoilut. Oli hedelmiä, kirsikoita, hummusta, leipää, avokadosalaattia, mohitoksia, boolia, viiniä, porkkanakakkua ja muutakin kai, en vain muista enää.

Ilta oli kuuma ja onnistunut vaikka viereisen seurueen narkkarit olivatkin ajoittain hieman pelottavia, varsinkin kun yksi heistä kaatui porkkanakakkuun. Toisen seurueen jonglöörit ja tulennielijät olivat taas varsin viihdyttäviä, samoin kuin pilvipäisen bongorummuttajan kanssa käyty keskustelu ohjelmistopatenteista ja mekatroniikasta. Se mikä jäi ihmetyttämään oli ranskalaisten jatkuva pummiminen; yhtenään sai olla kertomassa nöyristeleville patonkipäille, että ei, tästä ei riitä kaikille.

Sunnuntain helteeseen ei olisi sopinut mikään paremmin kuin Canal St. Martinin varrella pidetyn kirpputorin koluaminen. Tavaran paljous ja diversiteetti oli hämmentävää. En valitettavasti tarvinnut pöydänjalkoja tai sähkökäyttöistä osterinavaajaa 80-luvulta. Sen sijaan vanhat lennokki- ja puutyölehdet, keltainen pöytätuuletin ja valtava lasipullo olisivat olleet potentiaalisia ostoksia, jos vain olisin jaksanut kantaa ne kotiin. Jäätelö, crepit ja pastis auttoivat selviämään kuumuudesta.

Eilen, maanantaina, oli vieläkin kuumempaa. Toimiston ilmastointi ei toimi, joten jo iltapäivällä oloni oli varsin limainen. Sen jälkeen vielä kolme tuntia kaupoissa pyörimistä ja pari tuntia improvisaatioteatteria ja keitos oli valmis. Vartaloni oli päivän aikana ulkoistanut ihoni kautta litran vettä ja kolme isoa tuopillista olutta. Nam!

Teatterista sen verran, että se oli loistava. Sekoitus englantia ja ranskaa oli juuri niin sopiva, että pystyin seuraamaan esitystä sujuvasti. Valitettavasti huomasin nauttivani eniten juuri amerikkalaisen esiintyjän huumorintajusta.

torstaina, kesäkuuta 29, 2006

rockkonsertti

Vedin metrossa pullon viskiä pohjalle, juttelin odotellessa amerikkalaisten tosifanien kaa, ja olin sen jälkeen pari tuntia puristuksissa vellovassa, moshaavassa ihmismassassa. Vau. Olin täydellisen läpimärkä hiestä, ne soitti kaikki mitä pitikin ja rummut oli miksattu just oikein!

--

Vapauden tunne on valtava, kun ei ole lainkaan mahdollisuutta päättää omasta fyysisestä sijainnistaan, vaan joutuu tyytymään millilleen siihen mitä tuhannet ihmiset ympärilläsi päättävät tehdä. Sitä tunnetta olinkin kaivannut omaan elämääni: hikistä lihamerta ympärilläni tekemässä päätöksiä puolestani.

I knew the pieces fit!

Aah. Kiitos Jeesus.

keskiviikkona, kesäkuuta 28, 2006

Reflection

  • liput - check
  • arvoesineet hylätty - check
  • taskupullo - check
  • kamera - en tarvi
  • bussilippu - check
  • rahaa kiertuepaitaan - check
  • hyvä meininki - check
  • rockseuraa - anyone? Antti?

Jee!

Kaksi kulttuuria

Olin eilen Hôtel de villen aukiolla elokuvissa. Bellevillen kolmoset tähtikirkkaan taivaan alla historiallisella paikalla mukavilla rantatuoleilla oli upea kokemus. Elokuva sopi tilanteeseen kuin nenä päähän, ja kaikki toimi loistavasti. Noin elokuvan puoleenväliin asti. Ranskalaiset perkeleet näet menivät ja voittivat jonkun pallopelin jossain turnauksessa ja siitäkös ne paikalliset repesivät.

Olipa varsin mukavaa yrittää keskittyä elokuvaan, kun puoli Pariisia innostui ajamaan pillurallia siinä ympärillä ja soittamaan torvia ja pillejä ja huutamaan ilman paitaa ja juoksemaan lippujen kanssa ja olemaan ihan vitun idiootteja. Vihaan jalkapalloa.

Olisipa joku niistä trikoloriin kääriytyneistä imbesilleistä edes jäänyt auton alle.

tiistaina, kesäkuuta 27, 2006

Rokataan taas!

Huomenna olisi sitten ohjelmassa rokkikonsertti. Olin viimeksi vastaavanlaisessa tapahtumassa vuonna 2000 kun The Smashing Pumpkins kävi jäähyväiskiertueellaan Helsingissä. Miten sellaisissa tilaisuuksissa käyttäydyttiinkään? Onko joku käynyt le Zenithissä? Pitääkö sinne mennä tunteja aikaisemmin kärkkymään hyviä paikkoja? Miten aloittelen? Pääseekö siellä vessaan? Onko siellä narikkaa? Jos ostaa kiertuepaidan, pitääkö se heti laittaa päälle?

Onpa vaikeaa.