tiistaina, huhtikuuta 25, 2006

à Paris

Huhhuh.
Ihminen on ehka sopeutuvaisin elukka mita tiian. Oon nyt ollu alle vuorokauden ranskassa, ja kaikki tuntuu olevan kunnossa. Paino sanalla tuntuu, silla kaikki ei todellakaan ole kunnossa.

Istun uudessa tyopaikassani, ymparillani tuntemattomia pukumiehia. Vaikka ollaan monikansallisessa suuryrityksessa, toimisto on kuin jostain Kaurismaen elokuvasta. Tietokoneessakin on diskettiasema, hah!

Koin eilen jotain erikoista kun ensimmaisen kerran astuin ulos metrosta keskustassa. Lentoasemalta olin mennyt suoraan teollisuusalueelle, joten tajusin ensimmaisen kerran olevani oikeasti Pariisissa vasta kun yllattaen Eiffel-torni seisoi edessani kuin mikakin. Pariisi on aika kaunis kaupunki. Tahan piti laittaa joku kuva, mutta unohdin kameran hotelliin.

Kavin myos katsomassa asuntoa, mutta siita joskus ene,,an: Perkele tqn nqppqi,iston kqnsssq!!

4 Comments:

Anonymous Anonyymi kirjoitti...

"...yllattaen Eiffel-torni seisoi edessani kuin mikakin."

mokoma, säikyttelee tuolla tavalla. pysyikö paikallaan niin pitkään että ehdit ottaa siitä mallia piirustukseen?

10:08 ap.  
Blogger Tosikko kirjoitti...

...kuin kumikäki.

10:19 ap.  
Blogger Maurelita kirjoitti...

Joo on nasta kylä. Eiffeli on aika iso, varo pimeessä kun valot on pois, se on tosi pelottava ja hiipii äänettömästi taakkesi ja sanoo "bouh" !

Azerty vaatii tottumista ; ite manailen nyt qwertyä kun en osaa sillä enää. Oikeestaan opinkin kirjottamaan azertylla kunnolla.

Nimim. Peruuttamattomasti azertoitunut.

11:06 ap.  
Blogger V kirjoitti...

azerty on joo hammentava. A-sormeen sattuu aluks, kun sita pitaa pitaa niin oudossa asennossa. Mut kyl taha tottuu parissa paivassa.

as, ma luulen et ma jatan sen piirtamisen kuitenki sulle. se nysa siina etusivulla on niin hieno, etten raaski pilata sita.

12:06 ip.  

Lähetä kommentti

<< Takaisin