Turistelusta
Matkoilla vihaan sitä, kun aina pitäisi nähdä ja kokea kaikkea niin saatanasti koko ajan. Porukka lähtee viikonloppureissuille ja juoksee sitten pää kolmantena jalkana patsaalta toiselle, tavoitteena ottaa valokuva kaikista ihanista paikoista, nauttia maitokahvia eurooppalaisittain jossain vitun terassilla, ostaa uus syystakki ja jotain levyjä ja vielä löytää illaksi se kaupungin kuumin menomesta.
En ole koskaan onnistunut selvittämään itselleni miksi edes pidän matkustamisesta. Suomessa olen useimmiten varsin tyytyväinen olooni ja varsinkin tällä kertaa lähteminen oli suorastaan epämiellyttävää Suomeen jääneiden asioiden ja ihmis(t)en takia.
No, nyt olen kuitenkin täällä. On niin mukavaa kun ei ole mitään aikataulullisia paineita Pariisiin tutustumisen suhteen. Molempina iltoina olen käynyt talsimassa kaupungilla ilman minkäänlaista päämäärää. Olen ajellut metrolla, pysähtynyt miettimään viideksi minuutiksi viikkolipun ostoa, kääntynyt takaisin ostamaan lippua, kävellyt samaa katua kolmeen kertaan tajuamatta sitä ja istunut lopuksi puistonpenkille analysoimaan kartasta potentiaalista tulevaa lenkkeilyreittiäni joka kulkisi mahdollisimman monen puiston ja siistin paikan läpi. Ehkä juuri sen takia olinkin aidosti ihmeissäni, kun pamahdin yllättäen riemukaaren juurelta ylös maan pinnalle: tämä sittenkin on se kaupunki mikä näkyy kaikissa niissä leffoissa!
Tänään aion lähteä töistä ajoissa ja mennä taas keskustaan. Nyt otan korvalappustereot ja kirjan mukaan ja menen istumaan jollekin puistonpenkille.
En ole koskaan onnistunut selvittämään itselleni miksi edes pidän matkustamisesta. Suomessa olen useimmiten varsin tyytyväinen olooni ja varsinkin tällä kertaa lähteminen oli suorastaan epämiellyttävää Suomeen jääneiden asioiden ja ihmis(t)en takia.
No, nyt olen kuitenkin täällä. On niin mukavaa kun ei ole mitään aikataulullisia paineita Pariisiin tutustumisen suhteen. Molempina iltoina olen käynyt talsimassa kaupungilla ilman minkäänlaista päämäärää. Olen ajellut metrolla, pysähtynyt miettimään viideksi minuutiksi viikkolipun ostoa, kääntynyt takaisin ostamaan lippua, kävellyt samaa katua kolmeen kertaan tajuamatta sitä ja istunut lopuksi puistonpenkille analysoimaan kartasta potentiaalista tulevaa lenkkeilyreittiäni joka kulkisi mahdollisimman monen puiston ja siistin paikan läpi. Ehkä juuri sen takia olinkin aidosti ihmeissäni, kun pamahdin yllättäen riemukaaren juurelta ylös maan pinnalle: tämä sittenkin on se kaupunki mikä näkyy kaikissa niissä leffoissa!
Tänään aion lähteä töistä ajoissa ja mennä taas keskustaan. Nyt otan korvalappustereot ja kirjan mukaan ja menen istumaan jollekin puistonpenkille.
1 Comments:
Pariisissa on hauskinta eksyä ! Sivistyksen pariin löytää aina metroaseman tullessa vastaan.
Varjopuolena on se, että jos löytää iki-ihanan mestan eikä reperoi sitä, voi olla varma ettei ikinä enää löydä sitä.
Nimim. Hortoilija
Lähetä kommentti
<< Takaisin