Neljäs viikonloppu

Ulkomailla jotkut asiat, joita Suomessa pitää vähintäänkin triviaaleina, alkavat äkkiä tuntumaan hämmentävän tärkeiltä. Esimerkkeinä nyt vaikka itsenäisyyspäivä ja nyt tämä eurovisiopelleily. Vaikka lähtökohtaisesti olenkin sitä mieltä, että väsyneessä laulukilpailussa menestyvä väsyneen maan väsynyt edustaja ei koske elämääni piiruakaan, hurrasin tottelevaisesti muun suomiporukan mukana eilen illalla kuullessamme väliaikatietoja pisteidenlaskusta. Tuloksen varmistuttuamme lähdimme vielä kunniakierrokselle Gare du Nordin ympäristöön. Vain kodittomat densosammakot todistivat villejä huutojamme: Hard rock, HALLELUJAA!!! Tämän hienon kulttuuritapahtuman johdosta bileemme venyivät aamu kahdeksaan asti. Valitettavasti tuhnu sää esti auringonnousun seuraamisen Sacre Coeurin portailta.

Yöaikaan kaduilla harhaillessamme törmäsin idylliseen näkyyn. Näin minäkin haluan asua, kun päihderiippuvuus vie voiton, ja keskiluokkainen elämä käy mahdottomaksi:


Huomatkaa erityisesti kirjahylly ja peili seinällä.

Metroasemalla odotellessani vieressäni hengaili hollantilainen naiskaksikko. Toisella heistä oli pisan torni tatuoituna alaselkään. Paitani olkapäähän on ommeltu Saksan lippu. Toinen heistä kysyi minulta: "Vous êtes belgique?"