Ruoka- ja tunnelmakuvaus

Olen huomannut, että parhaista kokemuksista on vaikeinta kirjoittaa. Jos vituttaa tai on sattunut jotain kommelluksia, on yksinkertaista suoltaa ne tekstiksi sen kummemmin miettimättä. Parhaimmillaan tapahtumia voi hieman värittää saaden ne kuulostamaan mielenkiintoisemmilta tai miellyttävämmiltä kuin ne todellisuudessa olivatkaan.

Mutta entä kun ei ole mitään väritettettävää? Kun on viettänyt neljä päivää juuri niinkuin oli tarkoituskin, eikä edes keksisi mitään mikä kuulostaisi paremmalta. En tahtoisi edes yrittää kertoa reissustani, koska pelkään etten osaa kuvailla tapahtumia niiden vaatimalla arvokkuudella. Lisäksi minulla on vielä tänäänkin, tiistaina, hieman heikko olo auringon, alkoholin ja hyvän seuran yliannostuksen jälkeen.

En siis aio kertoa matkasta yksityiskohtaisemmin, mutta kuvitelepa tämä : Sunnuntaiaamupäivä, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, lämpötila ehkä 33 astetta. Vene parkkiin metsän reunaan, iso kulhollinen kylmää kesäistä boolia kannelle. Manu Chao soimaan ja puhallettava krokotiili jokeen drinkkitelineeksi. Tunne siitä, ettei tarvitse olla menossa minnekään, ettei tiedossa ole pitkään aikaan mitään muuta kuin lisää boolia ja lounaaksi uunikampelaa, täytettyjä herkkusieniä ja maailman parasta risottoa (parmesaanijuustoa päälle).

Sen jälkeen tämä: Perjantai-ilta. Vene parkissa pellon laidassa. Koko päivä uitu Saônessa ja maattu laivan kannella, iho kuumottaa vielä. Yksi sekoittaa drinkkejä, kaksi sytyttää grilliä pellon reunassa, loput joko valmistelevat illallista tai pysyvät hengessä mukana. Sitten tavarat kainaloon ja pellolle. Mukana broileria, tulisia merguezeja, kasvisvartaita, jonkinlaista maapähkinäkastiketta(?), punaviiniä, pastista (jäitä myös), olutta, yksi kynttilä. Aurinko laskee ja ilta pimenee, mutta täysikuu valaisee riittävästi jotta näkee täyttää lasit, juosta heinäpaalien seassa, jutella, täyttää lasit, nostaa malja itsellemme, käydä laittamassa Olavi Virtaa kovemmalle, nautiskella.

Lopuksi kuvittele vielä se olo, mikä syntyy kun herää leppoisaan krapulaan janoisena, auringon tulikuumentamassa hytissä, nousee, ottaa noin kuusi askelta ja loikkaa viileään veteen vain noustakseen suoraan ahkerampien ja aikaisemmin heränneiden kattamaan aamiaispöytään. Erilaisia leipiä, kolmen minuutin munia, tuoremehua, kahvia, eilisen päivän grillimättöä patongin välissä, unisia ystäviä nousemassa vuorostaan joesta aamiaiselle.

Kiitos kaikille osallistujille, ensi kesänä nähdään taas.