Lisää ruokaa

En itse huomannu ollenkaan kirjoittaneeni/kuvanneeni noin paljon ruokaa. Siitä silti lisää.

Eilen vietettiin Ranskassa, tai no ainakin Pariisissa, jonkinlaista naapurusjuhlaa, la fête des voisins. Oma työpaikkani oli tänä vuonna päättänyt viedä juhlan myös firmoihin, ja sen johdosta kaikki toimistokompleksimme kolme firmaa kokoontuivat varastohalliimme nauttimaan kepeästä tunnelmasta ja lounaan kaltaisesta ruuasta. Siitä huolimatta tai juuri sen takia, että tilaisuuden tarkoituksena oli tutustua naapureihin, onnistuin loistavalla taktikoinnilla välttämään yhdenkään vieraan ihmisen kanssa kommunikoinnin. Tarvitaan vain ikävystynyt mutta itseriittoinen ilme ja nerokas sijoittautuminen siten, ettei vieressä ole tilaa.

Niin siitä ruuasta. Ranskalainen ruoka on pahimmillaan aika pahaa. Kun on kylmä ja nälkä, ei paljoa lämmitä jos pöydässä on vain pateeta, piirakoita, hillosipuleita ja muita kylmiä alkupaloja. Kaksikielisyyden eräs hyvä puoli on se, että ruokaa maistaessa älähdetyn "Hyi vittu!" -huudahduksen herättämään kysyvään ilmeeseen voi eleettömästi vastata: "Ah, ce paté, je l’adore!"

Tarjolla oli myös Coca Cola Companyn ja Pizza Hutin tuotteita, joilla lopulta täytin vatsani.