Taas elossa
Viiden päivän loman jälkeen toimistolle jälleen palaaminen tuntuu erikoiselta. Varsinkin kun nämä viisi päivää ovat vuoroin venyneet vuorokauden mittaisiksi maratoonikokemuksiksi ja vuoroin littaantuneet muutaman tunnin sängystä nousemisiksi. Yhteistä näille päiville (nojoo, usein myös öille) oli kuitenkin hauska yhdessäolo, dokailu, ja vähintäänkin kvasiälykkäät keskustelut mitä erikoisemmista aiheista. Jännittävää että vaikkei esim. yliopistojen aloituspaikkojen määrä tai suomen koulutuspoliittiset linjavedot ole ennen pariisia olleet koskaan mielessäni, olen viimeisen kuukauden aikana keskustellut niistä innokkaasti ainakin kolmesti, ja huomannut omaavani asioista jopa ns. mielipiteen.
En ole koskaan oikein tottunut jäähyväisien jättämiseen, mutta nyt se onnistui mielestäni arvokkaasti ja miehisyyttä menettämättä. Toivottavasti vielä törmätään, Joonas.
Loman aikana nautitun erään loistavan krapulapäivän aloitti neljältä iltapäivällä loistava krapula-aamiainen:
Ja vaikkei se täytetty kameli (katso edellinen merkintä) varsinaisesti kuvaakaan loman tapahtumia tai tunnelmia, toimi se silti loistavana loppuhuipennuksena ennen hiljaista laskeutumista arjen helmaan. Hoplaa!
En ole koskaan oikein tottunut jäähyväisien jättämiseen, mutta nyt se onnistui mielestäni arvokkaasti ja miehisyyttä menettämättä. Toivottavasti vielä törmätään, Joonas.
Loman aikana nautitun erään loistavan krapulapäivän aloitti neljältä iltapäivällä loistava krapula-aamiainen:
Ja vaikkei se täytetty kameli (katso edellinen merkintä) varsinaisesti kuvaakaan loman tapahtumia tai tunnelmia, toimi se silti loistavana loppuhuipennuksena ennen hiljaista laskeutumista arjen helmaan. Hoplaa!
5 Comments:
Kyllähän me vielä törmätään - sen lupaan. Tuparithan on elokuussa, n´est-ce pas? Pysy kunnossa ja kerro kaikille terveisiä, silmu blee. Mukava myötäelää loppuaikaanne Pariisissa näin blogisi kautta.
Oletko muuten aatellu että voisit nimetä blogisi uudelleen, miten olis vaikka Syömässä Euroopassa? "Joo oli siellä ihan kivat maisemat, ja sitten mä otin kuvan näistä meidän eväistä."
Viisikkomeininkiä toi sun valokuvaus ;) Hii, sori, mulla on vaan nälkä.
Hei, olisko muuten hienoa jos Viisikoissa olisi ollut sellaiset värivalokuvaliitteet aina välissä niistä ruoista?
Mä näen ne värivalokuvaliitteet jo silmissäni! Niissä ois sellaset 70-luvun oranssinhohtavat värit. Vaikka Viisikot kirjoitettiinkin 1940-60-luvuilla, niin silti. Mullakin on nälkä. Kuka tarjoilis tollasen aamiaisen? Mielellään viidelle hengelle, joista mä olisin ainakin neljä.
No kattokaaz ku tää on tämmönen anonyymiplogi ja kukaan ei saa koskaan tietää kuka mä oon, ni enhän voi ottaa niistä syöjistäkään kuvia. Ja kun se ruoka on usein niin kaunista vielä. Ainaki täällä ranskassa. Mä luulen et ne Jean-Pierret jotka on suomessa vaihdossa ei postaa verkkopäiväkirjoihinsa mitään läskisoosin kuvia.
Ja Joonas(sehän on sit tietenkin vain nettialias), kandee ehkä yrittää myötäelää muutenkin. Tästä mediasta suodattuu aina ne vastenmielisimmät(=mielenkiintoisimmat) jutut pois.
Jotenkin kummasti oheiset sivut muistuttivat blogiasi. :)
Vai toisin päin...
Mutta niinhän se just todettiin, että hyvä ruoka on kiva asia, ja varsinkin kauniisti esillepantuna. Pimpattuna? Öh.
http://www.pimpmysnack.com/gallery.php
Lähetä kommentti
<< Takaisin